Monimuotoisen nykytaiteen synty, kehitys sekä tulevaisuus

Nykytaiteella tarkoitetaan nimensä mukaisesti uutta, nykyaikana luotua taidetta. Nykytaiteen käsite, sekä sen aikaa voidaan määritellä eri tavoin. Joidenkin mukaan nykytaiteella tarkoitetaan taidetta, joka on tuotettu tänä päivänä elävien nykyihmisten elinaikana, toisin sanoen noin viimeisen 80 vuoden kuluessa. Taidesuuntauksena nykytaide alettiin huomioimaan modernismin alkuaikoina ensin englanninkielisissä maissa, lähinnä Britanniassa sekä Yhdysvalloissa. Ensimmäinen nykytaidetta koskeva yhdistys, Contemporary Art Society perustettiin Lontoossa vuonna 1910 etenkin taidekriitikkona toimineen Roger Fryn johdosta. Yhdistys näki yhdeksi tärkeimmistä tehtävistään ostaa nykytaidetta ja saada näitä taideteoksia näytille museoihin. Tältä pohjalta ovat niin ikään syntyneet nykytaiteeseen keskittyneet museot. Seuraavina vuosikymmeninä 1900-luvun alussa perustettiin useita muita nykytaiteen yhdistyksiä muun muassa Australiaan sekä Yhdysvaltoihin. Taidesuuntauksen nimi nykytaiteeksi alkoi muodostua 1970-luvun kuluessa samaan aikaan kun modernismi sekä moderni taide sanoina alkoivat saada nykyistä merkityssisältöään. Toisin kuin nykytaidetta edeltäneissä taidesuuntauksissa, joissa useissa taidelajin rajanveto oli selkeää, voidaan nykytaiteen määrittelyä pitää aikaisempaa vaikeampana taidesuuntauksen vapaamuotoisuuden johdosta.

Nykytaiteen määrittelyssä toisella maailmansodalla on ollut jälkikäteen arvioiden huomattava merkitys. Osa tämänpäiväisistä nykytaiteen määritelmistä nimittäin katsovat nykytaiteen alun taidesuuntauksena sijoittuvan toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Tiukimman määritelmän muukaan nykytaiteen puolestaan katsotaan sisältävän vain 2000-luvulla tuotettua taidetta. Määriteltiinpä taidemuoto miten tahansa, ovat sen piirteet samanlaisia. Nykytaiteelle tyypillisiä piirteitä ovatkin aikaisempiin suuntauksiin verrattuna uudet ja raikkaat näkökulmat, materiaalit sekä tekotavat. Lisäksi nykytaide hyödyntää yhä laajempaa skaalaa erilaisia ideoita sekä aiheita. Nykytaide tekee selvän eron modernistiseen taidemuotoon. Siinä missä modernismi traditionaalisesti kieltää perinteiden merkityksen ja hakee jotain täysin uutta, pyrkii nykytaide tietyissä määrin hyödyntämään aikaisempia perinteitä sekä taidesuuntauksia. Suurimmissa taidesuuntauksissa taidetta on pääasiassa esitetty maalaten. Työt ovat stimuloineet lähinnä katsojien näköaistia, herättäen tietenkin erilaisia tuntemuksia. Nykytaide tekee tässä selvän eron aikaisempaan, sillä taidesuuntauksen erilaiset teokset hyödyntävät visuaalisen puolen lisäksi myös ääntä, liikettä sekä hajua. Nykytaiteen kautta voidaankin pystyä vaikuttamaan katsojien näköaistin lisäksi muihin aisteihin.

Monimuotoinen nykytaide

Taidesuuntauksena nykytaiteen alle kuuluvat työt voivat olla mitä moninaisimpia. Tämän seurauksena useat ihmiset ovatkin kokeneet nykytaiteen lähestymisen vaikeampana. Perinteisten canvas-taulujen tilalle nykytaiteessa ovat nousseet mitä moninaisemmat materiaalit, muodot, aihealueet sekä ajanjaksot. Nykytaiteella ei katsota olevan samanlaisia taidetta sekä taiteilijoita ohjaavia raameja tai pääperiaatteita, jotka on perinteisesti liitetty eri taidesuuntauksiin. Nykytaiteessa taiteilija voi luoda mitä moninaisimpia taideteoksia. Modernismissa tyypillisesti tutkitaan sekä hyödynnetään materiaaleja, viivoja, muotoja sekä värejä. Nykytaide on jossain määrin modernismin kanssa samalla maaperällä, mutta nykytaidetta ei rajoita oikeastaan muut tekijät, kuin taiteen tekoajankohta. Nykytaiteella ei niin ikään katsota olevan yhtä ainoaa tavoitetta tai näkökulmaa, johon taiteilijat töillään pyrkisivät. Kaikesta väljyydestään huolimatta nykytaidetta yhdistää kuitenkin tietyt kyseiselle taiteenmuodolle yhteiset tekijät sekä teemat. Nykytaide voi käsitellä muun muassa poliittista identiteettiä, ihmisvartaloa, globalisaatiota sekä maasta- ja maahanmuuttoa. Lisäksi teknologia, nykyaikainen yhteiskunta sekä kulttuuri, aika ja instituutiot ovat olleen niin nykytaiteen inspiraation lähteinä kuin taiteen kritiikin kohteinakin.

Nykytaide Suomessa

Suomeen nykytaide rantautui kunnolla vuoden 1960-luvun kuluessa. Kyseisen vuosikymmenen alusta asti Suomessa on esitetty kansainvälisesti suurehkoa sekä suosittua taiteellista näyttely- ja tapahtumasarjaa Ars:ia. Ars esittelee Suomessa uusia nykytaiteen suuntauksia ja näyttely järjestetään pääasiassa Helsingissä. Toisinaan se on pidetty myös Turussa, Tampereella ja Jyväskylässä. Nykytaiteen saapuminen Suomeen muutti kotimaista taidekulttuuriamme. Kun aina 1800-luvun loppupuolelta 1900-luvun puoliväliin asti taiteen sekä kulttuurin tehtävänä Suomessa nähtiin kansallisen identiteetin vahvistaminen, tuli kylmän sodan kuluessa nykytaiteesta uusi valtiollisen edustamisen väline. Taiteen tehtävä kansallisromantiikan sekä kansallistunteen ylläpitäjänä vaihtui nykytaiteen myötä valtion hyödyntämäksi taiteen muodoksi. Nykytaidetta tuotiin Suomeen pääasiassa Venäjältä, Länsi-Euroopan maista sekä Yhdysvalloista. Suomessa on nykyään kolme isoa nykytaiteeseen keskittyvää museota. Tunnetuin näistä on Helsingin sydämessä, Mannerheimintiellä sijaitseva nykytaiteen museo Kiasma, joka perustettiin vuonna 1990. Lisäksi vuonna 2006 avattu, Espoossa sijaitseva Espoon taidemuseo Emma sekä Suomen ensimmäinen, vuonna 1966 avattu Tampereen nykytaiteen museo ovat keskittyneet nykytaiteen esittämiseen.

Nykytaiteen monet muodot sekä nykytaide tulevaisuudessa

Nykytaide on tuonut viimeisten vuosikymmenten aikana taiteen hyödyntämät keinot aivan uudelle tasolle puhutellen nykyisin teosten visuaalisuuden lisäksi muita aistejamme muun muassa ääntä sekä hajuja hyödyntämällä. Nykytaiteen piirin sanotaankin laajentuneen huomattavasti. Nykytaidetta on kuitenkin totuttu esittämään tietyissä muodoissa. Valokuvataide sekä video- ja mediataide ovat nousseet kiihtyvällä vauhdilla nykytaiteen osa-alueeksi teknologian nopeasti tapahtuneen kehityksen myötä. Valokuvataiteen suuren läpimurron osana nykytaidetta katsotaan tapahtuneen 1990-luvun kuluessa, kun video- sekä mediataide sijoittuvat puolestaan 2000-luvun puolelle. Tila- ja ympäristötaiteella teoksen muodostaa itse tila tai sen ympäristö. Installaatiot ovat niin ikään nykytaiteessa käytettyjä, erityisiin tiloihin tehtyä taidetta. Nykytaiteeseen luetaan lisäksi muun muassa erilaiset yleisön edessä suoritettavat performanssit. Performanssia alettiin pitää omana taidemuotonaan 1960-luvulla ja sen tavoitteena on luoda ajatuksellisen sekä visuaalinen kokonaisuus. Nykytaide on synnystään tähän päivään asti kehittynyt yhä teollisemmaksi ja kasvattanut tietoisuuden lisääntyessä suosiotaan huomattavasti. Nykytaide on ollut jatkuvassa muutoksessa, eikä sen parissa mikään muu kuin muutos ole varmaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *